Teksti ja Sirpan kuva Kirsi Malaska Ruokakuvat J-P Korpi-Vartiainen Lounaslautaset vertailussa -tutkimus ”Ruoan osuus kaikista kuluttajan aiheuttamista ympäristövaikutuksista on noin kolmannes. Kuitenkin kuluttajan aiheuttamista rehevöittävistä päästöistä ruokailun osuus voi olla yli puolet, joten valinnoilla voi vaikuttaa vesistöjen tilaan merkittävästi.” kertoi MTT:n professori Sirpa Kurppa vieraillessaan Suonenjoella kertomassa Lounaslautaset vertailussa -tutkimuksesta. ConsEnv eli Kotitalouksien kulutusvalintojen ympäristövaikutukset ja niistä viestiminen -tutkimuksessa tuotettiin ympäristövaikutusarvio 35 erilaisesta lounaslautasesta. Vertailussa tarkasteltiin kotona valmistettuja, valmislounaita sekä koululounaita. Annokset vaihtelivat eläinperäisistä aterioista vegaanisiin. Mielenkiintoista elinkaariarviointiin perustuvassa hiilijalanjälkiarvioinnissa on se, että torjunta-aineiden käyttöä raaka-aineen tuotannossa ei ole otettu laskennassa huomioon. Kemikaaliriskejä ollaan liittämässä elinkaariarviointeihin, mutta toistaiseksi torjunta-aineteollisuudelta ei saada riittävästi tietoa luotettavia laskelmia varten. Lihaa vai kasviksia? Kasvisvoittoisen ravinnon edut ilmaston muutoksen ja ravitsemuksen suhteen ovat kiistattomat. Valitessaan liha- ja kasvisruuan välillä kuluttaja tekee siis päätöksen myös aterian ympäristövaikutusten määrästä. Suomi ei kuitenkaan tuota riittävästi valkuaispitoisia kasveja kansan proteiinien tarpeeseen. Toisaalta myöskään rehuproteiini ei ole kotimaista alkuperää. Raaka-ainepohjan monipuolisuus tarkoittaa myös hyvää ravitsemusta sekä monipuolista viljelyä, joten kokonaan lihan tuotannosta ei tule luopua. Kasvisaterioissa alkutuotannon osuus tasoittuu, mutta liharuoissa sen osuus on helposti 90% kaikista aterian ympäristövaikutuksista. Avomaavihannesten tuotanto on raaka-aineista vähiten ilmastoa kuormittavaa. Kasvihuonetuotannossa on mahdollisuus vähentää siitä aiheutuvia ympäristövaikutuksia alle puoleen vaihtamalla lämmöntuotannossa uusiutuvaan energialähteeseen. Suurta vai pientä? Ruoantuotannossa joustavasti palautuva maankäyttö tuottaa pienimmän hiilijalanjäljen. Liian pienet satotasot johtavat ravinteiden liukenemiseen vesistöihin, toisaalta suuret sadot vaativat runsasta lannoitusta. Tuotannon optimoinnilla voidaan siten myös vaikuttaa ympäristövaikutuksiin. *  *  *  *  * Sirpa Kurppa luennoi EkoCentrian Kestävyyttä Itä-Suomen ruokapalveluihin (KestITÄ) -hankkeen sekä Ympäristöpassi-hankkeen kutsumana.

Kuva Väärnin pappilan pitopöydästä Lapinlahdelta. Monen osatekijän summa Hiili on kuitenkin vain yksi tekijä, jonka arvottaminen suhteessa muihin mittareihin on merkityksellistä arvioitaessa ympäristövaikutuksia. Esimerkiksi vesi ei Suomessa ole rajoittava tekijä, mutta globaalisti sen merkitys on huomattava. Siksi arvioinnissa käytetään ns. normalisointia, jolla mittaristo suhteutetaan paikallisiin olosuhteisiin (ympäristön sietotasoon). ConsEnv -tutkimuksessa ei todettu olevan etua teollisuuden isoista valmistusmääristä hiilijalanjälkeen. Kotiruokalounaan tai valmisruokalounaan hiilijalanjäljissä ei todettu olevan eroa. Sen sijaan reseptiikalla oli huomattavasti suurempi merkitys hiilijalanjälkeen. Suositaan sesonkia Tutkimuksen perusteella näyttää hyvin ilmeiseltä, että vuodenaikaisia sesonkeja noudatteleva ruokavalio muodostuisi ympäristön kannalta edullisimmaksi. Raaka-ainetuotannossa syntyy suurin osa ruuan ympäristövaikutuksista ja nimenomaan siksi sesonkiperusteinen ruokalistasuunnittelu vähentäisi ruokailun kokonaisympäristövaikutuksia. Kaikki varsinaisesta sesongista irtautuva tuotanto aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia ja ylimääräisiä ympäristövaikutuksia. Tutkimuksen loppuraportti julkaistaan vuoden 2010 aikana. Verkossa MTT KestITÄ - Kestävyyttä Itä-Suomen ruokapalveluihin Ympäristöpassi