Syksy ratkaisee seuraavan kesän mansikkasadon

Mansikkaviljelmälle oikea-aikainen syyslannoitus

Markku Levy

Syksy ratkaisee seuraavan kesän mansikkasadon?

Satokauden päätyttyä marjanviljelijät eivät jouda lomalle. Syksyn marjakasvustojen hoitotöillä varmistetaan seuraavan kesän sadon määrä totesi Helsingin Yliopiston maataloustieteiden laitoksen tutkija MMM Timo Hytönen luennoidessaan tehostetun kastelun ja lannoituksen valmennusryhmälle Sisä-Savossa.

Pohjoismaissa mansikkalajikkeet ns. lyhyenpäivän -lajikkeita

Suomessa ja Pohjoismaissa viljeltävät mansikkalajikkeet ovat ns. lyhyenpäivänkasveja. Ne muodostavat kukka-aiheet syksyllä vasta päivänpituuden riittävästi lyhennyttyä.

Juurakon haaroittuminen, josta kukka-aiheet muodostuvat, alkaa meidän korkeudella Pohjois-Savossa elo-syyskuussa, jolloin päivän pituus on alle 14 h ja jatkuu lokakuuhun, ellei kovia yöpakkasia esiinny. Pohjoisen kesä saattaa aiheuttaa sen, että lyhyenpäivän olosuhteet tulevat vasta niin myöhään, että kukka-aiheiden kehitys saattaa jäädä vähäiseksi, kylmän syksyn ja aikaisen talventulon johdosta.

Kukka-aiheet muodostuvat syksyllä

"Päivittäisen valojakson pituudella ja lämpötilalla on keskeinen merkitys mansikan vuosittaisessa kasvukierrossa", totesi Hytönen. Kukka-aiheiden muodostumisen optimilämpötila on n. 15-18 C astetta lajikkeesta riippuen. Optimilämpötilaa pitäisi kestää n. kuukauden ajan, jotta varmistettaisiin seuraavalle vuodelle riittävä kukka-aiheiden muodostuminen.

Mansikan juurakko koostuu lyhyistä nivelväleistä, joissa on yksi lehti ja hankasilmu. Hankasilmu voi pysyä lepotilaisena tai se voi erilaistua joko sivujuurakoksi tai rönsyksi.

Kesällä pitkänpäivän olosuhteissa mansikka muodostaa voimakkaasti rönsyjä ruusukeverson hankasilmuista.

Kukinto taas muodostuu juurakon kärkisilmuun, jolloin ylin hankasilmu jatkaa vegetatiivista kasvua. Taimeen muodostuvien kukintojen lukumäärä on siten riippuvainen sivujuurakoiden määrästä. Päivän pituuden lyheneminen ja lämpötilan lasku syksyllä pysäyttää rönsynmuodostuksen ja käynnistää ruusukeverson haaroittumisen.

Samalla alkaa kukka-aiheiden muodostus ruusukeverson kärkikasvupisteissä. Tällöin vaadittaisiin optimi- olosuhteita eli lämpötilan pitäisi olla n. 15 C astetta. Lisäksi kasvuston pitäisi olla hyvässä kunnossa ja kasvilla riittävästi ravinteita saatavissa.

Nämä syksyllä muodostuneet kukka-aiheet kasvavat kukinnoiksi ja tuottavat sadon seuraavana kesänä. Koska jokaiseen kasvupisteeseen voi muodostua vain yksi kukinto, syksyllä tapahtuvalla ruusukeverson haaroittumisella on keskeinen merkitys mansikan sadontuottokyvyn kehittymisessä.

Tee syksyn hoitotoimenpiteet huolella, kehottaa tutkija Hytönen

"Pyrittäessä varmentamaan seuraavan vuoden satopotentiaali pitäisi huolehtia, että sadonkorjuun jälkeen mansikkakasvusto on hyvässä kunnossa. Mansikkapunkin huolelliseen torjuntaan ja kasvuston riittävään lannoitukseen pitää kiinnittää huomiota", totesi Hytönen.

Kesän 2010 mansikkasatoa (kuva J-P Korpi-Vartiainen)

Onko mansikan syyslannoitus jäänyt liian vähälle huomiolle?

(Referaatti Norsk Frukt og Baer- lehdestä No 5/2009 Anita Sönsteby ym. Norja)

Norjassa mansikan syyslannoitusta käytetään suhteellisen vähän. Kuitenkin joku määrä typpeä on tarpeen syksyllä vahvistamaan muodostuneita kukka-aiheita. Tätä ennen kukka-aiheiden erilaistumisaikana annettava typpi katsotaan haitalliseksi. On myös todettu, että se viivästyttää seuraavan vuoden kukintaa.

Mansikan lannoitustutkimuksia on paljon, joissa on seurattu ravinteiden vaikutusta seuraavan vuoden kukintaan. Skandinaaviset mansikkalajikkeet ovat ns. lyhyenpäivänkasveja, jotka muodostavat kukka-aiheet syksyllä-syyskesästä vasta päivänpituuden riittävästi lyhennyttyä lämpötilassa 15 C - 25 C. On muutamia lajikkeita, jotka tekevät kukka-aiheen myös ns. pitkässäpäivässä, kun lämpötila laskee alas (alle 15 C).

Joissakin tutkimuksissa on todettu matalan typpitason vaikuttaneen kukkien muodostumiseen edullisesti, mutta runsaampi typpi estää erilaistumisaikana kukka-aiheiden muodostumista ja myöhästyttää tulevaa kukintaa. (Jorma Jokelan kommentti: Näin ollen pyrittäessä aikaiseen mansikkasatoon, kannattaa kukka-aiheiden erilaistumisaikana antaa typpeä mahdollisimman vähän ja maassa ei saisi olla paljon aikaisemmin annettua typpeä).

Syksyn ravinnetila vaikuttaa seuraavan vuoden satoon

Mansikan lannoituksessa Norjassa on tyypillistä peruslannoitus ennen istutusta ja lannoitus keväisin. Kuitenkin syksyn ravinnetilalla on suuri merkitys seuraavan vuoden kukintaan ja satoon. Sama on havaittu muillakin vastaavantyyppisillä monivuotisilla kasvilajeilla. Heinän siemenviljelmilläkin lannoitetaan myös syksyllä, koska halutaan saada seuraavana vuonna hyvä siemensato (kukinta).

Kongsrudin aiemmissa mansikanlannoituskokeissa saatiin paras tulos, kun tarvittava ravinnemäärä jaettiin kevääseen ja syksyyn. Myös muutamissa amerikkalaisissa ja belgialaisissa kokeissa syyslannoituksella saatiin positiivinen vaikutus. (JJ: Suomessa syyslannoitus tihkuletkuttomilla mansikkamailla on tavallinen. Sama ja aivan oikein on yleistynyt tihkulannoituksessakin. Sadonkorjuun jälkeen seuraavan vuoden kukka-aiheiden erilaistuessa on hyvä antaa PK-kastelulannosta (esimerkiksi FertiCare PK). Typpeä varotaan tässä vaiheessa. Ulkolaisten ohjeiden mukaan tämän vaiheen jälkeen syyskuussa voidaan antaa hieman typpeäkin vahvistamaan kukka-aiheiden edelleen kehitystä).

Tehostetun kastelun ja lannoituksen kurssilaiset mansikkapellolla. Timo Hytönen keskellä (kädet takataskussa; kuva Markku Levy).

Syksyn typpilannoituksen vaikutuksesta mansikan kukka-aiheiden muodostukseen

(Referaatti Norsk Frukt og Baer- lehdestä No 5/2009 Anita Sönsteby ym Norja)

Kokeessa tutkittiin syyskesän typpilannoitusajankohtien vaikutusta seuraavan vuoden kukintaan. Erilaistumisajankohdan (elokuun loppu - syyskuun alku?) typpi vähensi seuraavan vuoden kukintaa ja satoa. Tulokset ovat yhdensuuntaisia vallitsevan viljelykäytännön kanssa siinä, että tässä vaiheessa typpeä ei juuri voidaan antaa. Huomion arvoista oli, että typen määrällä ei ollut minkäänlaista vaikutusta sivuruusukkeiden määrään.

Aikaisemmin Lieten tutki loppukesän ja syksyn lannoitusajankohdan vaikutusta. Kokeen mukaan kukka-aiheiden erilaistuminen alkoi syyskuun puolessa välissä. Tämä tarkoittaa, että päivän pituus kukka-aiheiden muodostumisen on tarpeeksi lyhyt heti syyskuun alussa. Tässä kokeessa syyskuun alussa annettu typpi (JJ: tai aikaisemmin annettu typpi, joka on vielä tässä vaiheessa käytettävissä) alensi seuraavan vuoden kukkamäärää ja satoa. Myöhäisempi (JJ: syyskuun puolenvälin jälkeen) annettu typpi taas lisäsi seuraavan vuoden kukintaa ja satoa.

Pohjoismaissa syyskuun typpilannoitusta on opittu varomaan, koska tiedetään myöhäisen typen heikentävän talvenkestävyyttä. (JJ: Pieni typpi voi olla tarpeen kukka-aiheiden erilaistuttua niiden vahvistamiseksi. Usein tämä tulee luonnostaan, varsinkin lämpiminä syksyinä, kun maasta vapautuu typpeä. Myöhäisen typen vapautumiseen vaikuttaa syksyllä tyypillinen kostea maa, jolloin ravinteita voi olla liuenneena runsaastikin.)

Tämä mahdollinen syyskuun pieni typpi pystyttäisiin hoitamaan tihkuilla, koska sillä saadaan haluttu vaikutus heti ja siinä ei jää jälkivaikutusta. Sen sijaan rakeinen typpipitoisen lannoksen typpi hidasvaikutteisempana voi kummitella hyvinkin myöhään)

Voitaisiinko tätä typen vaikutusta hyödyntää päinvastoin - kukintaa vähentävänä. Vanhoilla mansikkamailla tyypillistä on liiallinen kukinta ja siitäkin johtuen liian pieni marja. Saataisiinko koetuloksia päinvastoin soveltamalla (antamalla typpeä elokuun lopussa/syyskuun alussa) vähemmän, mutta suurempaa marjaa?

* * * * *
Yllä olevat referaatit ovat eläkkeellä olevan puutarha-alan vaikuttajan Jorma Jokelan tekemistä Norsk Frukt og Baer -lehden käännösartikkeleista liittyen syyslannoitukseen.